X-sprint Punkaharju 9.7.2005

Aamu valkeni aurinkoisena Punkaharjun Valtiohotellin leirimajassa. Kevyen aamiaisen jälkeen Team Hiiltomiehet 3:n jäsenet, Katri ja Jonna, siirtyivät autokyydeillä paikallisen koulukeskuksen pihamaalle.

Kellon viisarit näyttivät seitsemää, kun naiskaksikko ryhtyi suunnittelemaan reittikirjan ja karttojen avulla kilpailureittiä. Haasteita näytti taaskin olevan tarjolla ihan miehekkäästi.

Huolellisen reittisuunnittelun jälkeen (vrt. 30 min pidempään kuin Team Hiiltomiehet 1.), meillä oli jälleen tuttu kiire lähtöön. Onneksi huoltajamme Riikka oli pumpannut ensimmäisellä osuudella tarvittavat uimapatjat valmiiksi. Riikan kanssa sovittin myös huoltotoimista sallituilla huoltopaikoilla. Reppu selkään, räpylät käteen, seikkailulenkkarit jalkaan, uimapatja kainaloon ja mars harjulle juosten.

Prologi: juoksu 1,2 km + uinti 0,6 km

Lähtömerkin kajahtaessa klo 8.00 vatsanpohjassa tuntui taas mukava kisajännitys. Lähdimme rennon kovaa liikkeelle. Juoksu sujui mukavan kevyesti kohti harjulla olevaa vesitornia. Rastilla suoritettiin ennakolta sovitut toimet: leimaus, pieni vilkaisu karttaan ja sitten taas tossua toisen eteen. Mahtoi siinä paikallisilla mammoilla olla ihmettelemistä, kun seikkailijajoukko vyöryi hautausmaan kulmilta yhtenä nauhana Saimaaseen. Uimaan lähtö muistutti lähinnä etäisesti luontodokumenttien kuvausta lahnojen hääseremonioista: vettä, mutaa ja pärskettä oli ilma sakeana.

Rastisaaresta saimme suunnistusosuuden kartan. Uinnin jälkeen vaihdoimme ripeästi maastopyörille ja lähdimme näyttävästi kelaamaan ketjua.

1.osuus: pyöräily 16,5 km + melonta 6 km + juoksu 4 km + pyöräily 10 km

Pyöräilyosuus lähti kuitenkin hieman takkuisesti liikkeelle, sillä siirryimme turhaan Vt:ltä nro 14 kevyenliikenteenväylälle. Se vei umpiperään sillan alle. Pakitimme nopeasti ja palasimme takaisin asfaltoidulle valtaväylälle. Pummissa kuitenkin menetimme keulapaikan ja jouduimme Team Melan taakse. Alkoi tiukka takaa-ajo. Pyöräsuunnistimme huolelliseti ja saavutimme johtavan joukkueen melonnan alkuun mennessä.

Melonnan alun suoritimme kanoottia kantaen. Oikaisimme paikallisen hoitokodin pihamaan vierestä kohti vesistöä, ja taas oli paikallisilla ihmettelemistä. Taisi siinä joku pappa huudellakin ihan viisaasti, että eikö sillä kanootilla olisi tarkoitus meloa vedessä – niinpä.

Niemelän perheen sininen äitienpäivälahja oli järjestäjiltä vuokrattaviin kylpyammeisiin verrattuna taivaallinen alus. Pärjäsimmekin sen ansiosta Jonnan kanssa ihan mainiosti Melan tyttöjen valkoiselle pikakiitäjälle.

Melonnan päätteeksi oli juoksua. Karttamme oli harmiksemme veden laikuttama, joten jouduimme tarkkailemaan pikkuisen syrjäsilmällä Team Melaa. Harjualueella molemmat joukkueet joutuivat ratamestarin ansaan. Rastimääritteessä luki kumpare, ja paikalla oli tietysti kaksi ihan mainittavaa mäkeä. Että kumpikohan? Yhteistuumin juoksimme ensin väärälle mäelle ja sitten vasta oikealle. Suunnistustehtävän jälkeen oli kuivanmaan quest. Heittokätemme ja tandemhiihtotaitomme olivat hieman ruosteessa, joten putosimme jälleen viimeiselle pyöräilypätkälle noin 1 min. takamatkalle.

Pistimme ison vaihteen päälle ja survoimme hyvällä asenteella lipulta toiselle. Pian saavutimmekin Team Melan, ja letka oli valmis. Keskityimme hartaaseen suunnistustyöhön, ja selvillä pätkillä tankkasimme itseemme energiageelejä ja urheilujuomaa.

Melan tytöt tekivät muutamia irtiottoyrityksiä, mutta ajoimme heidät melko vaivattomasti kiinni. Osuuden lopussa kuitenkin keitimme kasaan oman pienen selkkauksemme. Luotimme liikaa ulkomuistiin ja harhauduimme pois optimireitiltä. Paikalliselta sauvakävelijältä tarkistimme sijaintimme suhteessa koulukeskuksella sijaitsevaan vaihtopaikkaan. Pyytämättä ja tilaamatta rouva vieläpä neuvoi lyhimmän reitin vaihtoon. Punkaharjulla asuu ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä.

2.osuus: juoksu 1km + rullaluistelu 6,5 km + suunnistus 8 km + rullaluistelu 2,5 km + juoksu 1 km

Vaihdosta ryntäsimme rullaluistimet kainaloissa kohti luistelukelpoisen tien alkua. Kilpailijamme Team Melasta olivat yrittäneet oikaisua, mutta tie oli osoittautunut luistelukelvottomaksi, joten olimme jälleen yhdessä. Melan tytöiltä kuitenkin putosi kartta aivan luisteluosuuden alussa ja silloin me päätimme lyödä löylyt kiukaalle.

Suunnistusosuuden alussa kävimme pikaisen palaverin luistinten ottamisesta mukaan metsään. Hiiltomiehet 1, Mika ja Ville, osuivat paikalle samaan aikaan ja päädyimme heitä mukaillen ahtamaan rullaluistimet reppuihimme.

Yritimme pitää reipasta tahtia yllä ja valita mahdollisimman hyvää maapohjaa tossujemme alle. Maitohappoja alkoi uhkaavasti kertyä sekä jalkoihin että korvien väliin. Selvisimme rastilta rastille ilman megapummia, vaikka eräällä tiellä sekin oli lähellä.

Hikisten jalkojen tuuppaaminen rullaluistimiin meinasi olla kinkkinen juttu, mutta onneksi saksia ei ollut saatavilla. Lopun liidätys kohti maalia oli silkaa nautintoa. Mielessä kaihersi kysymys sijoituksesta, että ehditäänkö ennen muita. Ehdittiin me.

Maali

Vasta maalissa huomasimme maastopyöräni eturenkaan tyhjenneen uhkaavasti. Onneksi suurta pamausta ei tullut matkalla. Seikkailu oli onnellisesti suoritettu.

-Katri