Archipelago Adventure kisattiin lauantaina 29.8. upeissa maastoissa Lopella. Räyskälän lentokentän ja Melkuttimen ympäristöstä mieliin palautui myös joitakin tuttuja paikkoja muutaman vuoden takaisista Eerikkilän HMA-tiedusteluista. Silloin alueen käytöstä luovuttiin, koska reitti Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen kanssa ei mahtunut samaan kisaan.

Kelikin suosi ja järjestäjät olivat onnistuneet reitinlaadinnassa hienosti. Hiiltomiehet olivat mukana mukavasti kolmella joukkueella. Tällä kertaa aivan kärkisijoja ei hätyytelty, mutta yksi mukava kisakokemus rikkaampana ajeltiin kotiin.

Tässä pienimuotoinen raportti Hiiltomiehet 2 -joukkueen (Mika+Jani) matkasta.

Paukusta lähdettiin ripeästi joki-questiin, joka sujui ongelmitta. Questista rantauduttiin toisena Alpon ja Jaanin jälkeen, mutta pyöräilyosuudelle päästiin säntäämaan jo keulassa. Intoa taisi olla jopa hieman liikaakin ja Janin kanssa pidettiin vuorovedolla suht. kovaa vauhtia yllä. Ennen ykköstä pienessä polkupummissa muut joukkueet saivatkin meidät kiinni. Matkaa jatkettiin vuorovedolla Hiiltomiehet ykkösen kanssa ja Quest2:lle saavuttiin keulassa.

Muiden aloittaessa quest-sukellukset me puhalsimme patjat täyteen. Sukellusten jälkeen olimme muutaman minuutin keulan perässä, mutta patjojen ansiosta nelosrastille rantauduimme jo puolen minuutin keulan turvin. Rasti pysyi piilossa sen aikaa, että neljän joukkueen porukka pääsi kasautumaan. Seuraavilla pätkillä patjat hieman haittasivat menoa, mutta näköyhteus keulaan säilyi 15-20 sekunnin takamatkasta huolimatta. Kuutosrastia haettiinkin sitten oikein urakalla. Ensin neljän joukkueen voimin ja yhteensä arviolta kymmenen minuuttia porukan kasaantuessa ympärille. Lopulta lippu löytyi vahingossa ja järjestäjät tuli kirottua tämän jälkeen matkalla moneen kertaan. No – kuten usein aiemminkin – syy löytyi kypärän ja pohjallisen välistä. Kieltämättä luotisuora punainen tie kartan laidassa oli lähes mahdoton tulkita tieksi, mutta kartta ja rastinviejä olivat kuitenkin täysin oikeassa. Loppumatkasta patjan kanssa juoksu hienoiseen vastatuuleen alkoi jo painaa, mutta vesistönylitykset sujuivat sen verran ripeästi, että vaihtoon tultiin toisena. Rahtiklinikka oli hoksannut kuutosrastin kaikkia muita ennen ja oli tässä vaiheessa keulassa. Patjoja reppuun pakatessa myös muita joukkueita saapui jo vaihtoon.

Seuraavalla pyöräilyosuudella meidät ajettiin Omjakonin ja Freen toimesta kiinni, ja Pirunlinna-questin jälkeen rantauduimme melontaan yhdessä Omjakonin kanssa Freen seuratessa heti kohta perässä.

Ripeän pyöräparkin jälkeen pääsimme melontaan keulassa. Taitoimme matkaa yhdessä Omjakonin kanssa samanlaisilla Acron Martre -kanooteilla. 14-rastilla Omjakon siirtyi keulaan ja sitä seuranneissa rastikäännöksissä eroa alkoi kertyä hieman lisää. Saavutimme eroa kiinni melontasiivuilla, mutta menetimme aikaa uudelleen kannasten ylityksissä. Viimeisessä harjunylityksessä ero pääsi repeämään puolesta noin kahteen minuuttiin.

Seuraava lyhyt pyöräilyosuus ajettiin maltilla, jotta tossu liikkuisi mallikkaasti suunnistupätkällä.

Suunnistuksen alkuun tuli haparoitua heti ykköstä vasemmalle polun kautta. Tässä vaiheessa kaikki näytti kuitenkin vielä hyvältä. Ykkösellä suunnistuksen luonne alkoi paljastua lisäohjeiden valossa – tänään haetaankin eräiden HMA-kisojen tapaan alueen kaikki käyrät ja vieläpä moneen kertaan. No – sama kaikille ja eteenpäin. Hirvenharjun päällä kävikin sitten “kylmät”. Männyn kyljessä ollut ohjelappu ei jostain syystä harjunpäällisen haravoinnista huolimatta osunut silmään ja matka jatkui rastia etsien pari seuraavaakin harjunhuippua koluten. Tämä söi sekä pohkeita että korvienväliä. Sekä Free että Multisport kiilasivat ohi. Hapuilu jatkui vielä suunnistuksen nelosrastilla, jossa kiinni ajoivat Woodman ja Rahtiklinikka. Tällä kokoonpanolla jatkettiin vaihtoon saakka. Pyöräily Quest3:lle sujui vauhdin hieman hiipuessa sepelistä ja pitenevästä kisasta johtuen.

Quest3 olikin sitten oikea “asennequest”. Ikävä kyllä asenne, kunto ja juomat alkoivat loppua jostain kumman syystä juuri samaan aikaan :). Woodmanin kanssa quest tarvottiin kuitenkin läpi suht. mukavissa tunnelmissa ja matka jatkui pyöräilyyn yhtä matkaa.

Energiat olivat vähissä ja pikkuhiljaa Woodmanin selätkin häipyivät horisonttiin. 22-rastin hapuilu palautti joukkueet vielä yhteen ja alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että kaiken kisaamisen jälkeen joudutaan vielä loppukirikamppailuun. 10km:n kiristyvä loppuveto ei tuonut tulosta ja viimeiselle asfalttipätkälle tultiin yhdessä. Pienen kyttäilyn jälkeen pellit aukaistiin viimeiseen loivaan mäkeen ja maaliin tultiin järjestyksessä hiiltomies, 2*woodman, hiiltomies. 4. sija siis ansaitusti Woodmanille.

Leimantarkistuksessa vielä selvisi, että 10-rastin leima puuttui kortilta, joten lopullinen sija pudonnee kauas kärjestä. Kisasta ei tällä kertaa siis menestystarinaa tullut, mutta hyvä fiilis kuitenkin. Viiteen tuntiin asti kulku oli ihan mallikasta, patjapäätös oli oikea, uusi kanootti kulki komeasti ja homma kruunattiin vielä loppukiritaistolla.

Järjestäjät eivät turhaan kehuneet maastoja ja kaikki pelasi, kuten kisoissa pitääkin. Jos hakemalla jotain kehitettävää haetaan, niin kuutosrastin tie kartassa jäi luvattoman monelle joukkueelle epäselväksi, Q3 ei ideana/maastona ollut parhaasta päästä ja kisa oli ennakkokaavailuihin verrattuna hieman pitkä. Kaikenkaikkiaan siis kuitenkin vahvasti positiivisen puolella!

-Mika-