Hiiltomiehet osallistui 27.4 Viron Ace Xdream-seikkailu-urheilusarjan ensimmäiseen osakilpailuun Tartossa. Kokonaisuudessaan kilpasarja koostuu neljästä osakilpailusta, joista kolmen parhaan tulos lasketaan kokonaispisteisiin. Tällä kertaa joukkueen muodostivat Katri, Teho ja Ilkka.
Kilpailun ohjeaika oli 3.35 eli kyseessä oli jonkin sortin sprintti.
Kartta löytyy osoitteesta: http://www.sportrec.eu/ui/nsport_admin/index.php?r=api/map&id=19lf8ir
Kartat saatiin käteen minuutti ennen starttia. Katrille ja Ilkalle oli saatu englanninkieliset kartat kun Teho veti vironkielisellä versiolla. Ensimmäinen tehtävä löytyi kartalta ja ymmärrettiinkin melko nopeasti. Läheisestä puistikkomäestä oli merkitty kartalle viisi patsasta, joiden luona piti ensin käydä selvittämässä patsaan esittämän henkilön kuolinikä. Ikien perusteella rastit piti sitten laittaa järjestykseen ja käydä leimaamassa oikeassa järjestyksessä. Ilkka pistettiin kiertämään kaksi kauimmaista patsasta. Teho ja Katri jäivät vielä säätämään omaa jakoaan. Jako meni ilmeisesti aika hyvin eli Teho ja Katri eivät kauaa ehtineet odotella. Iät kollattiin ja rastit piirrettiin oikeaan järjestykseen yhdelle kartalle. Koska musta tussi peitti pahasti karttamerkinnät, piti karttaa vielä vaihtaa lennossa, mutta siinä vaiheessa kiertojärjestys oli jo iskostunut Ilkan mieleen. Tussiasiassa tapahtui oppimista jo kisan aikana ja myöhemmässä vaiheessa merkinnät tehtiin pisteviivalla, joka ei peittänyt karttamerkkejä. Patsasosuuden jälkeen käytiin juosten vielä kahdella rastilla ennen pyörille pääsyä. Niistä jälkimmäisellä tuli noin puolen minuutin ohiajo.
Jälkikäteen ihmeteltiin miksi tunnuimme ensimmäisellä osuudella jäävän vähän jälkijoukkoihin. Porukkaa tuntui olevan edessä ihan liikaa vaikka patsassuunnistus tuntui menneen ihan OK. Juoksuosuuden pituus oli kokonaisuudessaan noin 4 km.
Toisena olleen pyöräsuunnistusosuuden pituus oli noin 11 km. Alussa mentiin edestakaisin joen vartta ja vastaantulijoita piti varoa mennen tullen. Keskustan tuntumassa joenylityksessä päästettiin Teho paikallistuntemusta omaavana vetämään sillat ja tunnelit sujuvasti. Parin korttelirastin jälkeen päästiin ulos kaupunkialueelta kokemaan kappale kauneinta Viroa eli entisen sotilastukikohdan ympärillä ollutta jättömaata. Rastille numero 12 oli pidempi väli, jonka aikana Katri ehti tehdä suunnitelman pyöräilyn jälkeen odottanutta kickbike-rogainingia varten. Rastiväliin loppuun tarjottiin arveluttavaa joko/tai-valintaa. Valitsimme lyhyemmän polkureitin koska silloin pääsimme imuttamaan edellä mennyttä joukkuetta kiinni. Imutus onnistuikin hyvin eli polkupätkällä taisimme ohittaa useammankin joukkueen. Polulla piti muutaman kerran jalkautuakin löysimmissä paikoissa. Kaikilla oli pyöräilykengät kyllä matkassa, mutta kertaakaan niitä ei laitettu jalkaan. GPS-seurannan mukaan reitinvalinnoilla ei ollut ajallista eroa. Rasteilla 13 ja 14 olisi pitänyt olla rastimääritteetkin esillä, mutta meillä ei tainnut kenelläkään olla, tai ainakaan niistä ei ollut puhetta. Rastit toki löytyivät muiden perässä, mutta työskentely rastiympyrässä meni muiden joukkueiden seuraamiseksi. Rasti numero 13 oli pimeässä kellarissa. Kellariin mennessä oli mukava kaivaa lamppu pyöräilypaidan takataskusta minne oli se repun sijasta laitettu hetki ennen starttia. Rasti numero 14 oli valtavan rengaskasan päällä. Moni joukkue näytti ajaneen ohi oikeasta kasasta eli porukkaa tuli kasalle kahdesta suunnasta samaan aikaan. Kiipeäminen, leimaaminen ja laskeutuminen menivät lähes painimiseksi. Järjestäjien kauko-ohjattava videohelikopteri pörräsi kasan päällä joten hyvää videokuvaa ilmestynee järjestäjien sivuille jossakin vaiheessa.
Pyöräilyn jälkeen edessä oli vajaan parin kilsan sähäkkä kickbike-rogaining, jossa piti seitsemästä rastista kiertää neljällä. Suunnitelma oli ilmeisen hyvä ja toiminta onnistunutta. Ilkka pääsi vetämään aina pienen eron jonka saattoi rastilta lähtiessä käyttää seuraavan välin suunnitteluun. Katri ja Teho pääsivät rasteilla tekemään tarkempaa tuttavuutta ”Joukkue 28”:n kanssa, joka herätti ärtymystä pitkin matkaa aggressiivisluonteisella käytöksellään.
Kickbiken jälkeen oli vajaan kilometrin siirtymä tehtävärastille. Teho piti joukkueen hereillä joten jonottamista ei tullut kuin muutama sekunti. Herrasmiehiä kun olimme, niin Katri päästettiin tekemään noin kolmensadan metrin mittainen köysiliuku. Sillä aikaa Teho ja Ilkka lähinnä seisoskelivat odotellen. Teho taisi aikansa kuluksi ajella Segway-kärryllä pienen kierroksen (kuului toki rastin suorittamiseen).
Tehtävärastin jälkeen oli taas edessä vain lyhyt siirtymä pyörillä kaupungin keskustaan. Yhtä hiekkakuoppa-alueen reitinvalintaa vähän arvottiin, mutta väliaikojen perusteella parin käyrän ylimääräisellä kipuamisella ei ollut ajallista vaikutusta. Keskustassa jätettiin pyörät vaihtopaikalle ja unohdettiin pyöräilykengät tietenkin edelleen selkään.
Kilometrin jalkasiirtymän varrella käytiin leimaamassa yksi rasti sillan alla ja sitten päästiin kanoottiosuudelle. Sen alkuun oli tiukka slalomhässäkkä, joka eteni tiukassa kylkikontaktissa toisen joukkueen kanssa. Teho sai perämiehenä kanootin kääntymään hämmästyttävän ketterästi. Slalomin jälkeen edessä oli pitempi pätkä Emajokea myötävirtaan. Yksi rasti piti käydä etsimässä rannassa olleen aluksen kannelta. Tässä vaiheessa meno maistui, ohitimme yhden joukkueen ja saavutimme paria muuta. Oma suunnitelmamme eli vielä tässä vaiheessa, mutta kun edellä menneet päästivät yhden jäsenen rantaan, niin päätimme mekin tehdä niin. Ilkka päästettiin rantaan ja juoksemaan tuoreilla jaloilla. Ensimmäisessä kaatuneen puun ylityksessä takareidet ilmoittivat tulevasta krampista. Sen jälkeen suoritettu noin kymmenen metrin uinti ei onneksi pahentanut tilannetta, koska vesi olikin yllättävän lämmintä. Näköpiirissä olleet kaksi joukkuetta eivät olleetkaan helposti kiinnijuostavissa, mutta suoremman reitinvalinnan turvin Ilkka pääsi rastilla jo tuntumalle. Kummallakin jalkaisin leimatulla rastilla piti ylittää kapea vesistö, joka molemmilla kerroilla oli kahlattavissa.
Kanootilla koimme taas iloisen jälleennäkemisen. Sellaiseen tulisi kilpailumme itse asiassa myöhemmin vielä kaatumaan, mutta sitä emme siinä vaiheessa vielä tienneet. Katri ja Teho olivat suunnitelleet loppuradan valmiiksi ja Ilkalle iskettiin valmiiksi piirretty kartta käteen kun kanootilta jatkettiin juosten eteenpäin yhden rastin kautta rullaluisteluun. Rullaluistimilla vedettiin noin viisi kilometriä todella hyväkuntoista kevyen liikenteen väylää leimaten välillä parilla helpolla rastilla. Alla tyylinäytteet rastitoiminnasta rullaluistimilla. Tehon tehtävänä oli toimia ns. jarrumiehenä.
Rullaluistelun jälkeen päräytettiin pyörillä takaisin urheilupuistoon, mistä pyörät oli aamulla saatukin. Siellä kierrettiin bmx-rata varovaiseen tahtiin. Rata oli käyty kiertämässä jo edellisenä päivänä pariin kertaan ja silloin ei kaatumisilta vältytty. Nyt vältyttiin. Alla tyylinäytteet radalta.
http://pildipood.ee/album/f2c13c/normal/1659602/xdream_242.jpg
http://pildipood.ee/album/f2c13c/normal/1659603/xdream_243.jpg
http://pildipood.ee/album/f2c13c/normal/1659604/xdream_244.jpg
Bmx-radan jälkeen alkoi viimeinen tehtävä. Puutalokaupunginosan kaduille oli merkitty viiva, jonka varrelta piti löytää kolme rastia eli riitti kun kukin joukkueen jäsen leimasi yhdellä rastilla. Työnjako oli hyvä ja selkeä. Katri ja Teho löysivät omat rastinsa vikkelästi. Ilkka laahusti omat kaksi kadunpätkäänsä jo melko huonolla hapella kohti sovittua kohtauspaikkaa. Kun Teho vihdoin näkyi vilkuttelemassa sovitussa paikassa, unohtui kaikki muu. Rasti oli kuta kuinkin samalla hetkellä noin viiden metrin päässä tien toisella puolella, mutta se jäi huomaamatta. Katri yhytettiin sovitusta paikasta. Todettiin, että yhtä rastia ei ole löytynyt. Toteamusta seurasi melko epätoivoista korjaamista viimeisiä kadunpätkiä tarkistellen. Aikaa tähän meni 10-15 minuuttia. Kun rastia ei vieläkään löytynyt, päätimme ottaa 15 minuutin aikasakon ja lampsia maaliin. Sitä ennen laskeuduimme sillalta köysiverkkoa pitkin leimaamaan viimeisellä rastilla.
Maalissa harmitti kovin, mutta onneksi viiden viikon kuluttua pääsemme koittamaan uudestaan. Ennen viimeistä tehtävää jo melkein plakkarissa ollut sekasarjan toinen sija romahti yhdeksänneksi.